Sormus

Hento vai näyttävä sormus: tyyli ennen kaikkea

Sormus valitaan ensisijaisesti kädessä näkyvän renkaan koon perusteella, ei kaupassa ilmoitetun karaattimäärän mukaan. Hoikilla sormilla näyttävä rengas litistää nivelen ja katkaisee käden linjan: silloin kannattaa suosia ohutta rengasta tai huomaamatonta kehystä, joka pidentää sormea silmämääräisesti. Leveämmillä sormilla tilanne on harvoin päinvastainen: liian ohut koru katoaa näkymättömiin, kun taas keskileveä sormus, joka jättää keskinivelen vapaaksi, antaa tasapainoisen lopputuloksen. Sormusta ei pitkällä aikavälillä käytetä koskaan yksinään: se yhdistetään lopulta rannekoruun, kaulakoruun tai korvakoruihin, joten metallin valinta tehdään myös sen mukaan, mitä henkilön koruvalikoimassa on jo valmiiksi.

Pitoisuus vaikuttaa väriin, kestävyyteen ja hintaan grammalta

Sormuksen väri johtuu lähes aina metallista itsestään, ei pintakäsittelystä. 18 karaatin kulta vastaa 750/1000 pitoisuutta: 75 % puhdasta kultaa, loput kupari-, hopea- tai palladiumseosta halutun sävyn mukaan (keltainen, valkoinen, roosa). 9 karaatin kulta, 375/1000, sisältää vähemmän puhdasta kultaa ja maksaa vähemmän grammalta, mutta säilyttää värinsä huonommin ajan myötä. Massiivihopea 925 (92,5 % puhdasta hopeaa) on kestävin vaihtoehto tiukemmalla budjetilla. Kolmen mikronin paksuinen 18 karaatin kultaus kuluu päivittäisen käytön hankauksesta, toisin kuin vermeil-koru, jossa lain mukaan vähintään viisi mikronia 750-kultaa on kerrostettu 925-hopean päälle ja joka kestää selvästi paremmin arkikäytössä.

Kihlasormus vai vihkisormus: kaksi esinettä, kaksi hetkeä

Vihkisormus valitaan yleensä klassisena, sileänä tai timanttipavoitettuna renkaana budjetin mukaan, 18 karaatin kultaa, platinaa tai edullisempaan hintaan hopeaa. Sen tehtävä on kestää päivittäistä käyttöä tarttumatta vaatteisiin tai häiritsemättä käsityötä: siksi muoto on hillitty ja kehys ei nouse liikaa kädestä esiin. Kihlasormus sen sijaan erottuu esille nostetulla keskikivellä: timanttisoliteeri on yleisin valinta, mutta värikäs kivi (safiiri, ametisti) mahdollistaa erilaisen budjetin säilyttäen silti näyttävän ilmeen. Näitä kahta sormusta ei välttämättä käytetä samassa sormessa samaan aikaan: kihlasormus edeltää vihkisormusta, ja monet naiset asettavat ne päällekkäin naimisiinmenon jälkeen.

Sormuskoon löytäminen kotoa käsin

Suomalainen sormuskoko vastaa sormen ympärysmittaa millimetreinä, ei mielivaltaista numeroa. Mittaamiseen käytetään taipuisaa mittanauhaa (tai paperisuikaletta), joka kierretään nivelen ympärille senttimetrimitan saamiseksi: 5,1 cm:n sormenympärys vastaa 51 mm:ä eli kokoa 51. Mittaus kannattaa tehdä päivän lopussa, kun sormet ovat hieman turvonneet, jotta sormus ei osoittaudu liian tiukaksi kesällä. Kahden koon välillä kannattaa pyöristää ylöspäin leveän sormuksen kohdalla (sinettisormus, näyttävä rengas) ja alaspäin ohuen renkaan kohdalla, joka luistaa helpommin pois.

Missä sormessa sormusta kannetaan

Länsimainen perinne varaa vasemman nimettömän kihlasormukselle ja myöhemmin vihkisormukselle häiden jälkeen: tämä sormi yhdistetään sydämeen suonella, jota roomalaiset kutsuivat jo nimellä vena amoris. Oikea nimetön puolestaan ottaa vastaan vihkisormuksen useissa Itä- ja Keski-Euroopan maissa, joissa käytäntö kääntää vasemman ja oikean käden merkityksen Ranskaan verrattuna. Muita sormia käytetään vapaasti ilman kiinteitä sääntöjä: etusormi ja keskisormi näyttäville sormuksille, peukalo leveälle renkaalle. Pikkurilli on arjessa harvimmin käytetty sormi, mutta historiallisesti juuri siinä kannettiin sinettisormusta, jota käytettiin virallisten asiakirjojen sinetöintiin ennen nykyaikaisen allekirjoituksen yleistymistä.

• Vasen nimetön: kihlasormus, sitten vihkisormus Ranskassa
• Oikea nimetön: vihkisormus useissa Itä-Euroopan maissa
• Pikkurilli: sinettisormuksen perinteinen käyttötapa
• Etusormi, keskisormi, peukalo: ei vakiintunutta käytäntöä, vapaa valinta renkaan leveyden mukaan

Sormuksen lahjoittaminen miehelle: vihkisormus, sinettisormus vai yksinkertainen rengas

Miesten vihkisormus valitaan yleensä naisten sormusta huomaamattomammaksi: yksinkertainen rengas 18 karaatin keltaista tai valkoista kultaa, platinaa, tai tiukempaan budjettiin hopeaa. Vihkisormusta lukuun ottamatta miehelle lahjoitettu sormus huomataan helpommin kuin kaulakoru tai rannekoru, jotka voivat jäädä vaatteen alle piiloon: tämä edellyttää henkilön tapojen tuntemista ennen ostoa. Sinettisormus on tunnistettavin valinta, olipa siinä kaiverrettu vaakuna tasaisella kultapinnalla tai kivikoriste. Ruostumaton teräs, hopea, 18 karaatin valkokulta ja platina kattavat suurimman osan kysynnästä, ja renkaat ovat yleensä leveämpiä kuin naisten sormuksissa – lukuun ottamatta vihkisormusta, joka pysyy perinteen mukaisesti huomaamattomana.